Maailma ei ole enää entisensä, kun sen kauneus koskettaa sielua.

Maailma ei ole enää entisensä, kun sen kauneus koskettaa sielua.

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Hetki aikaa tunteille

(Kuvassa Liila Rovaniemellä joululomani aikaan)

Huomasin oivaltavani tänään erään asian ja haluasin sen jakaa myös teille muistutuksena hetkestä sijoitettuna itseen.


Minulla on ollut koira kolme vuotta. Meidän yhteiseen matkaan on kuulunut paljon tunteita ja ajatuksia, ainakin omalta osaltani voin sen tunnustaa. Olen miettinyt hetkittäin olisiko parempi olla yksin ja luovuttaa koira toiselle, olen sättinyt itseäni huonosta hoidosta, ajatellut koirani olevan taakkana minulle ja muille, olen ollut pettynyt elämääni koiran kanssa ja olen ajatellut etten riitä. Olen myös huomannut että rakastan koiraani ja se minua, me tulemme hyvin toimeen, hän antaa minulle paljon, me muistutamme ja luemme toisiamme, miten paljon iloa se tuo minun ja muiden elämään ja olen kouluttanut koiraani hyvin.

Kaikkia solvaavia ajatuksia tai tyytyväisyyden tunteita yhdistää yksi asia. Nimittäin se, että ajatukset ja tunteet käyvät hetken mielessä, vaikuttavat minuun tehden tuhoa tai hieman parantaen ja häipyvät huomaamatta pois. Miten epäreilua! Miksen antaisi niille hetken aikaa, jotta pääsisin tutuiksi asioihin, jotka jättävät minuun jälkensä?

Koirani on tällä hetkellä hoidossa. Eräiden keskustelujen jälkeen huomasin mieleni tehneen pikaisen päätelmän että koirallani on huono olla tässä maailmassa. Niin väärä kuin päätelmä voisi olla, tuntui se todelta. Epätoivon, pettymysten ja surun sumu pyyhkäisi lävitseni vuolaana itkun kera. Huomasin raskaan minuutin päästä, että asia jota suren ovatkin ne kaikki asiat mielessäni - ne suremattomat surut, ikävät, häpeät ja kiukut. Niiden ei tarvinnut liittyä oleellisesti tähän päivään tai siihen hetkeen kun suru otti minusta otteen. Ne tarvitsivat vain väylän nousta tietoisuuteeni. Oli niiden aika tulla esiin, koska olin ne valmis kohtaamaan. Tänään ajattelin päättää tämän kirjani tarinan onnelliseen loppuun (ylläri, koska ne on parhaita) ja päättää olla tyytyväinen itseeni koiran omistajana. Koirani on tärkeä minulle ja pidän siitä hyvää huolta. Huolehdin että hän saa rakkautta ja hyvää hoitoa kaikkialla minne hän menee.

Hetken meinasin unohtaa ajatella mistä suru johtui. Onneksi annoin sille hetken aikaa - oivalsin että kaikki on hyvin - tässä ja nyt. Anna sinäkin aikaa tunteille ja ajatuksille. Esitä niille kriittisiä kysymyksiä ja kuuntele intuitiotasi mitä mielikuvia siitä saat. Siinä taidossa harjaantuu. Minua ainakin helpotti suunnattomasti itkuni ja suruni ymmärrys. Se puhdisti ajatuksia ja samala esti väärien "syyllisten" etsimisen - itsestäsi tai muista. <3

Ihanaa lankalauantaita! <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti