Maailma ei ole enää entisensä, kun sen kauneus koskettaa sielua.

Maailma ei ole enää entisensä, kun sen kauneus koskettaa sielua.

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Uskonto- vapautta vai hillintää?

Istuskelin metrossa yksi ilta. Eteeni ilmestyi nuori herra, jolla oli Mormonin kirja kädessään. Hän kyseli suhdettani Jumalaan ja että vaikuttaako hän elämässäni joka päivä. Valehtelisin jos olisin kieltänyt. Sanoin suhteen olevan hyvä ja että Jumala on läsnä jokainen päivä, vaikken sitä ajattelisi. Tiedän että kun joku uskoo johonkin, se on hänelle totta. Niimpä kuuntelin kohteliaasti myös hänen asioitaan ja ajatuksiaan omista näkemysksistään, ja kun hän tarjosi minulle mormonin kirjaa (minua huvittaa koska muistan sen nimen olevan mooseksen kirja) päätin sen ottaa vastaan, koska mitä enemmän kasvatan ymmärrystäni muita ihmisiä, tai uskontoja, kohtaan niin sitä parempi ihminen opin kenties olemaan.

Kirjan annettuaan mies pyysikin odottamaan. Hän näytti minulle kappaleen, jonka pyysi lukemaan. Ajattelin ensin, että onko reilua vastaanottaa kirja, jonka luultavasti pian heidän roskiin tai hävitän jonnekin kierrätykseen. Mielessäni kävi taistelu siitä, että näyttäisinkö hänelle että hänen on turha tulla puhumaan ja valistamaan minua jostakin asiasta, mutta valitsin ottaa nöyremmän asenteen ja päätin olla kiitollinen pian saamastani opista, jonka uskoin kappaleen minulle antavan.

Pari päivää kirja muhi hyllyssä, kunnes sen päätin ottaa eteeni ja lukea miehen osoittaman kappaleen. Se kertoi siitä, kuinka Jeesus oli ylösnoussut ja palannut ilmestymään kansalle. Siinä kerrottiin Jeesuksen opettaneen kastamistapa ja todettiin kaikkien muiden tapojen johtavan saatanan porteille. Kamppailin omaa paha oloani vastaan lukiessani kirjaa, koska aikoinaan ihmiset ovat ehkä olleet hukassa oman sisäisen äänenesä kanssa tai heiltä on puuttunut rohkeus olla tien näyttäjä ja erota mielipiteellään joukosta. Ei ihme. heidät olisi luultavimmin kivitetty. Ja sitäkin tapahtuu vielä paikoissa, joissa sivistys ei ole niin koskettanut ihmisiä. Nykyään kuitenkin ihmisillä on valtava sisäinen tieto ja ymmärrys maailmasta. Mielestäni on kauheaa, mikäli ihmisiä tuomittaisiin saatanaan vain sen takia, että hänellä on eri mauste omassa uskossaan. Jos ihminen on hyvä ja haluaa elää hyviä tekoja tehden, en ikimaailmassa uskoisi hänen menevän saatanaan. Lukiessani kappaletta tunsin olevani huono, kelpaamaton, syntinen ja kauhistuttava pelko näyttäytyi esiin mieleni kaapista. Oloni oli latistettu ja alistettu - kirjan toimesta. Ajattelin, miten tällainen kirja voisi olla hyödyksi ihmisille toteuttaessaan omia haaveitaan, kehittyessään tai luodessaan rajoittamatonta kuvaa maailmasta - voiko se olla?

Olin kiitollinen lukiessani kirjaa, koska se entistä enemmän vahvisti omaa suuntaani kohti vahvuuksien ja voimavarojen tietä. Jotta maailmastamme tulisi sellainen mihin uskon, meidän tulee huomata hyvät piirteemme ja hoivata niitä. Huonoja piirteitä myös saa olla ja huonoja tunteita tulee varmaan päivittäin. Kuitenkin se minkä avulla ihmiskunta tulee kukoistamaan, ovat ne vahvuudet. 

"Rohkeimpia ovat ne ihmiset, jota uskaltavat kuunnella sydäntään ja seurata suuntaansa, minne tahansa se viekin. He tulevat olemaan suunnannäyttäjiä meille muille, jotka keräämme rohkeutta astua jonakin päivänä esiin. Heiltä opimme, miten rakkaus ja hyvyys rakentavat maailmaa ja miten tulemme voimaan entistä paremmin kun osaamme elää ilman pelkoa tai vihaa. Sinne, missä on pelkoa -lähetä rakkautta. Pelko on rakkauden vastakohta ja siellä missä rakkautta puuttuu, siellä tarvitaan sitä eniten. Ole osa muutosta ja valaise maailmaa." 

En ole ottanut kantaa erilaisiin uskontoihin, koska uskon kaikkien loppujen lopuksi uskovan samaan hyvään voimaan, Alkulähteeseen, Luojaan tai Jumalaan - miten sitä haluaa kutsua. Oma suhteeni uskoon on se, että uskon juuri siihen mihin uskon ja se on minulle totta. Uskon että Jeesuksella tai Jumalalla ei ole halua kieltää ketään kuka tahtoisi häneen uskoa, vaikka häntä ei ole siunattu tietyn kirkon tai lahkon toimesta.